Audio Physic Virgo 3:t
ovat pauhanneet nyt olohuoneessa reilun kuukauden kesäkuun puolesta välistä eli kuherruskuukausi
on nyt takana. Nyt on siis aika summeerata kokemuksia uusista
kaakattimista.
Ensimmäinen
fiilikseni on rasittamaton sointi. Minulla on ollut tapana ihastua nopeasti
uuteen soundiin. Muutaman viikon päästä iskee todellisuus ja joku soinnissa rupeaa
ärsyttämään ja aiheuttamaan kuunteluväsymystä. Esimerkiksi Harrin kaiuttimen alun
ilmava äänikuva kääntyi kuitenkin päänuppia rasittavaan diskanttiin. Laajakaistojen
samettinen keskialue kaatui sointibalanssin räikeisiin virheisiin toistokaistan
ääripäissä. Virgojen kanssa näin ei ole
kuitenkaan käynyt.
Hyvää
kaiuttimissa tuntuisi olevan tasapainoinen sointibalanssi, josta löytyy sävyjä
ja erottelua vähintäänkin riittävästi omiin tarpeisiini. Basson taso on varsin
maltillinen, joka oli yksi keskeinen valintakriteeri kaiuttimille, koska
korkeassa vinokattoisessa kuunteluhuoneessa bassoja ei ole ollut kovin helppo
saada hyvin kontrolliin.
Hämmästyksekseni toisto jää hieman jopa liian ohueksi noin 40m2 kokoisessa kuunteluhuoneessa. Edellisillä, suurin piirtein samankokoisilla puoliaktiivisilla kaiuttimilla tuntui dynamiikka olevan paremmin kohdallaan. Parempi silti näin, jos vaihtoehtona olisi karmea kumina ja kuoppia vasteessa.
Taitaa käydä
niin, että pitää kokeilla vielä jotakin subwooferia Virgojen kaveriksi, jotta
tästä pikkukaiutinefektistä pääsisi eroon. Ruumisarkun kokoiset kaiuttimet
eivät kuitenkaan tule kyseeseen. Monestakin syystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti